Aksolotli eli Ambystoma mexicanum on täysin vedessä elävä salamanterilaji. Se säilyttää toukkavaiheen piirteensä koko elämänsä ajan, toisin kuin muut salamanterit, jotka käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen ja menettävät kiduksensa sopeutuakseen maalla elämiseen. Tämä kiehtova eläin säilyttää suloiset, suuret ja höyhenmäiset kiduksensa, evämäisen häntänsä ja leveän päänsä sekä hurmaavan, ikuisen hymynsä. Sen hoitaminen voi kuitenkin olla haastavaa, etenkin sopivan veden lämpötilan ylläpitäminen, mikä vaatii usein jäähdyttimen ja lämpötilansäätimen. Jos olet valmis tähän vastuuseen, tämä aksolotlin hoito-opas auttaa sinua luomaan sille parhaan elinympäristön ja pidentämään sen elinikää.
Mikä on aksolotli?
Aksolotlia kutsutaan usein myös meksikonvesisalamanteriksi. Se ei kuitenkaan ole kala vaan vesielämään sopeutunut salamanteri, jota tavataan vain kolmessa järvessä Meksikon kaupungin lähellä. Valitettavasti elinympäristöjen häviäminen – Xochimilco-järven ollessa sen viimeinen jäljellä oleva elinpaikka – sekä ihmispopulaation kasvun aiheuttama vakava saastuminen ovat ajaneet tämän ainutlaatuisen eläimen luonnossa sukupuuton partaalle. Se on tällä hetkellä äärimmäisen uhanalainen.
Luonnollisessa elinympäristössään aksolotli elää pohjalla ja syö pääasiassa matoja, etanoita ja hyönteisiä. Koska se on yöeläin ja elää mudassa, sen näkö on heikko, ja se käyttää aistielimiään havaitakseen veden liikkeet. Yksi sen huomattavimmista ominaisuuksista on kyky kasvattaa uudelleen menetettyjä raajoja, häntä ja jopa sydämen ja aivojen osia. Siksi se on erittäin arvokas lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Aksolotlin elinikä: kuinka kauan se elää?
Vankeudessa ja asianmukaisella hoidolla aksolotlit voivat elää 10–15 vuotta, ja jotkut jopa yli 20 vuotta. Luonnossa niiden elinikä on kuitenkin huomattavasti lyhyempi, ja aksolotlit selviävät siellä usein vain 5–6 vuoden ikään.
Onko aksotlin pitäminen lemmikkinä laillista?
Useimmissa maailman maissa aksolotlin pitäminen lemmikkinä on laillista. Kaliforniassa, Mainessa ja New Jerseyssä aksolotlien pitäminen, maahantuonti ja myynti on kuitenkin lainvastaista. New Mexicossa ja Havaijilla puolestaan on erityissäännöksiä, joiden mukaan tarvitset luvan. Tarkista aina osavaltion, provinssin tai paikalliset aksolotlia koskevat lait ennen kuin tuot aksotlin kotiin.
Akvaarion koko ja vaatimukset
Akvaarion koko
20 gallonan akvaario on aikuisen aksolotlin pitämiseen ehdoton vähimmäiskoko, mutta suositeltavaa on valita vähintään 30 gallonan akvaario. Näin aksolotlilla on riittävästi tilaa liikkua mukavasti, ja sen jätteet laimenevat tehokkaammin. Jos aiot pitää useampaa kuin yhtä aksolotlia, varaa jokaiselle lisäaksolotlille vähintään 10 gallonaa lisää. Koska aksolotlit elävät pohjalla, akvaarion pituus ja leveys ovat tärkeämpiä kuin sen korkeus. Muista myös kiinnittää akvaarioon hyvin tuulettuva kansi, sillä aksolotlit saattavat hypätä yllättäen ulos.

Pohjamateriaali
Vauva-aksolotleille paljas pohja on turvallisempi ja helpompi puhdistaa. Sileä pinta voi kuitenkin stressata niitä, koska niiden on vaikea säilyttää tasapainonsa. Kun ne kasvavat, voit lisätä pohjalle hienoa hiekkaa. Ne saattavat niellä ruokailun yhteydessä vahingossa pieniä määriä hiekkaa, mutta se kulkee ongelmitta niiden ruoansulatuskanavan läpi aiheuttamatta tukosta.
Jos käytät pohjamateriaalina soraa, varmista, että sen rakeet ovat suurempia kuin aksolotlin pää. Aksolotleilla on voimakas ruokailuvietti, ja ne yrittävät niellä kaiken, mikä mahtuu niiden suuhun.
Suodatus
Aksolotlin luontaisen elinympäristön, Xochimilcojärven, vedet ovat melko tyyniä, joten vältä suodattimia ja laitteita, jotka aiheuttavat voimakasta virtausta tai vedenpinnan kuohumista. Ulkosuodattimet ja akvaarion reunaan ripustettavat suodattimet ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta niissä on oltava suihkuputki tai virtauksenohjain, joka vähentää ulostulon virtausta. Aksolotlit eivät pidä voimakkaista virtauksista. Myös sienisuodattimet sopivat aksolotleille erinomaisesti, sillä ne suodattavat veden hellävaraisesti, vaikka ovatkin edullisempia ja tehottomampia.

Valaistus
Aksolotlit ovat yöeläimiä ja elävät järvien pohjalla kasvien tai kivien alla hämärissä paikoissa. Ne ovat melko herkkiä kirkkaalle valolle, joten ne tarvitsevat elääkseen vain vähän tai eivät lainkaan valoa. Sisätiloissa viihtymiseen riittää himmeä, epäsuora valo.
Koristeet
Aksolotlille sopivan piilopaikan järjestäminen on tärkeää stressin vähentämiseksi. Akvaarioon tarkoitettu keraaminen luola tai saviruukku on hyvä vaihtoehto. Varmista, ettei siinä ole teräviä reunoja. Voit lisätä akvaarioon myös eläviä vesikasveja, kuten kultaköynnöstä, vesiviikunan ja jaavansaniaisen. Ne tarjoavat luonnollista suojaa ja parantavat veden laatua.
Vesiarvot
Typpikierto
Kuten muidenkin vesieläinten kohdalla, akvaariosi typpikierron on oltava täysin käynnissä ennen aksolotlin tuomista sinne. Tähän voi kulua 4–8 viikkoa. Voit seurata kierron etenemistä luotettavalla nestemäisellä testipakkauksella. Tarkista veden laatu muutamassa minuutissa pakkauksen ohjeiden mukaan. Aksolotlin kotiin tuomista kannattaa odottaa, kunnes typpikierto on valmis.
Lämpötila
Aksolotlit ovat kylmän veden eläimiä ja viihtyvät viileässä vedessä. Ihanteellinen lämpötila-alue on 60–68°F (15–20°C). Liian korkea lämpötila voi aiheuttaa stressiä, heikentää niiden immuunijärjestelmää, lisätä alttiutta sairauksille ja lyhentää niiden elinikää huomattavasti. Liian matala lämpötila puolestaan voi hidastaa niiden aineenvaihduntaa.
Akvaarion lämpötilan pitämiseksi vakaana suositellaan käyttämään INKBIRD ITC-308 -lämpötilansäädintä, joka on liitetty akvaarion jäähdyttimeen. Erillistä lämmitintä ei tarvita, ellei asuinalueellasi ole erittäin kylmä.

Vedenlaatu
Kun akvaario on käynyt läpi typenkierron, vedenlaatuarvojen tulisi olla seuraavat:
- Ammoniakki (NH3/NH4+): 0 ppm
- Nitriitti (NO2-): 0 ppm
- Nitraatti (NO3-): <20 ppm
- pH: 6.5 - 7.8, neutraali tai lievästi emäksinen
Lisää aina hanaveteen laadukasta kloorinpoistoainetta tai vedenparannusainetta kloorin ja klooriamiinien poistamiseksi. Mittaa ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattipitoisuudet sekä pH viikoittain ja useammin uudessa akvaariossa.
Vedenvaihdot
Aksolotlit sotkevat vettä melko paljon, joten viikoittain on vaihdettava osittain 20–30 % vedestä, jotta nitraattipitoisuus pysyy alle 20 ppm:n. Käytä aina kylmää, käsiteltyä vettä ja puhdista pohjamateriaalin pinta lappoimurilla jätteiden ja roskien poistamiseksi.
Jos akvaarion ammoniakki-, nitriitti- tai nitraattipitoisuudet ylittävät ihannearvot, harkitse suurempia vedenvaihtoja, mutta vältä vaihtamasta kaikkea vettä kerralla.
Ruokavalio ja ruokinta
Aksolotlit ovat lihansyöjiä, joilla on valtava ruokahalu. Kastemadot ovat parasta perusruokaa - ne ovat ravintoarvoiltaan täysipainoisia, helposti sulavia ja maistuvat aksolotleille hyvin. Voit myös ostaa erityisesti aksolotleille tarkoitettua pohjaruokaa. Jos haluat hemmotella lemmikkiäsi, tarjoa sille silloin tällöin lisäherkkuina surviaissääskiä, suolakatkarapuja tai matoja. Älä ruoki sitä luonnosta pyydetyillä kaloilla, sillä ne voivat kantaa loisia. Aksolotlit eivät myöskään tarvitse vitamiini- tai kivennäislisiä.
Nuoria yksilöitä tulisi yleensä ruokkia päivittäin, kun taas aikuisia tulisi ruokkia 2–3 kertaa viikossa. Anna ruokaa vain sen verran kuin ne jaksavat syödä. Jos aksolotli ei vaikuta päiväsaikaan kiinnostuneelta syömisestä, kokeile ruokkia sitä yöllä, jolloin se on aktiivisempi. Aseta ruoka sen lähelle ruokintapihdeillä ja poista tähteet 15–20 minuutin kuluttua, jotta vesi pysyy puhtaana.

Aksolotlin allastoverit
Aksolotlit ovat luonnostaan yksineläjiä, eivätkä ne tarvitse allastovereita tai seuraa. Niitä voi pitää yhdessä, jos ne ovat samankokoisia ja akvaario on riittävän suuri, mutta tällöin on kannibalismin riski. Siksi yksin pitäminen on turvallisinta ja suositeltavinta.
Lisäksi useimmat kalat näykkivät aksolotlin herkkiä kiduksia, jalkoja ja häntää luullen niitä ruoaksi. Pienet kalat, kotilot ja simpukat taas voivat joutua sen ruoaksi, mikä saattaa aiheuttaa tukoksen. Jos haluat hankkia samaan akvaarioon muita eläimiä, vain hyvin pienet, rauhalliset ja viileässä vedessä viihtyvät lajit, kuten aavekatkaravut, sopivat siihen. Silloinkin niiden tulisi olla suuressa, hyvin suodatetussa akvaariossa.
Stressin vähentäminen ja käsittely
Vältä aksolotlin käsittelyä, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Sen iho on herkkä ja limakerros haavoittuva, joten se on altis infektioille. Jos sinun on siirrettävä aksolotli, käytä märkiä käsiä tai pehmeää tiheäsilmäistä haavia ja tue varovasti sen koko vartaloa.
Stressiä voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten huono vedenlaatu, väärä lämpötila, voimakas veden virtaus, kirkas valaistus, aggressiiviset allastoverit, piilopaikkojen puute tai kovakourainen käsittely. Stressin merkkejä ovat käpertyneet tai sulkeutuneet kidukset, ruokahaluttomuus, poukkoileva uinti, kalpea väritys tai liiallinen kelluminen.

Yleiset terveysongelmat ja niiden hoito
Useimmat aksolotlin terveysongelmat johtuvat huonosta vedenlaadusta, väärästä lämpötilasta tai virheellisestä ruokinnasta. Tarkkaileminen on tärkeää ongelmien havaitsemiseksi ja hoitamiseksi ajoissa. Etsi eksoottisiin eläimiin perehtynyt eläinlääkäri jo ennen hätätilannetta.
|
Terveysongelma |
Oire ja syy |
Ehkäisy |
Hoito |
|
Sieni-infektiot |
Näkyvät valkoisena, pumpulimaisena kasvustona, jota esiintyy usein kiduksissa tai haavoissa. Syynä on huono vedenlaatu, stressi tai vamma. |
Erinomainen vedenlaatu, oikea lämpötila ja stressin vähentäminen. |
Suolakylvyt tai sammakkoeläimille turvalliset sienilääkkeet. |
|
Bakteeri-infektiot |
Punaisia haavaumia, turvotusta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Usein stressin tai huonon vedenlaadun seurauksena. |
Sama kuin sieni-infektiossa. |
Vaatii pikaisesti eläinlääkärin hoitoa ja antibiootteja. |
|
Suolitukos |
Oireet johtuvat soran tai suurten ruokapalojen nielemisestä tai pohjamateriaalin syömisestä. Oireita ovat ruokahaluttomuus, poikkeava kelluminen, ulostamisen puuttuminen ja väsymys. |
Käytä vain hienoa hiekkaa tai paljasta pohjaa ja tarjoa sopivankokoista ruokaa. |
Jääkaappimenetelmä eläinlääkärin ohjauksessa tai vakavammissa tapauksissa leikkaus. |
|
Kidusten rappeutuminen |
Kidukset kutistuvat ja menettävät rihmansa. Syynä on pääasiassa pitkään jatkunut huono vedenlaatu, etenkin korkeat ammoniakki- tai nitriittipitoisuudet, tai liian lämmin vesi. |
Pidä veden arvot ihanteellisina ja lämpötila sopivana. |
Korjaa taustalla olevat veteen ja lämpötilaan liittyvät ongelmat. Kidukset voivat uusiutua, jos syy poistetaan varhaisessa vaiheessa. |
|
Ihovauriot/punoitus |
Voi olla merkki huonosta vedenlaadusta, käsittelemättömän vesijohtoveden tai puhdistusaineiden aiheuttamasta kemiallisesta ärsytyksestä tai fyysisestä vammasta. |
Käytä vedenparannusainetta, vältä epäpuhtauksia akvaariossa ja varmista, että koristeet ovat sileitä. |
Paranna veden laatua, poista ärsyttävä tekijä ja käytä suolakylpyjä, jos iho on tulehtunut. |
Usein kysytyt kysymykset
Voiko aksolotlia pitää kädessä?
Niiden iho on erittäin herkkä ja läpäisevä. Käsittely poistaa suojaavan limakerroksen, aiheuttaa stressiä ja voi johtaa loukkaantumiseen. Käsittele aksolotlia vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä, ja silloinkin lyhyesti märin, puhtain käsin tai pehmeällä haavilla.
Kuinka kauan aksolotli voi elää pois vedestä?
Aksolotlit elävät kokonaan vedessä, eikä niitä pidä ottaa pois vedestä. Jos ne kuitenkin hyppäävät pois, ne voivat selvitä enintään noin tunnin, jos ne pidetään kosteina, mutta tämä on erittäin vaarallista. Niiden kidukset painuvat kasaan ja iho kuivuu nopeasti. Niitä ei pidä koskaan ottaa tarkoituksella pois vedestä.
Paljonko aksolotli maksaa?
Aksolotli maksaa tavallisesti 30–100 $ yleisimpien värimuotojen osalta, mutta harvinaiset lajikkeet voivat maksaa jopa 300 $. Lemmikin ja sen elinympäristön hankkimisen kokonaiskustannukset ovat yleensä 200 $:sta yli 500 $:iin.
Kuinka suureksi aksolotli voi kasvaa?
Aikuiset aksolotlit voivat kasvaa jopa 23 cm:n pituisiksi, mutta jotkut voivat kasvaa jopa 30 cm:n mittaisiksi perimänsä, ruokavalionsa ja elinympäristönsä mukaan.
Miten aksolotlin sukupuolen voi määrittää?
Aksolotlin sukupuolta ei voi määrittää tarkasti ennen sukukypsyyttä, joka saavutetaan yleensä 12–18 kuukauden iässä. Sukupuolen voi selvittää tarkastelemalla kloaakkia. Koiraiden kloaakki on selvästi turvonnut ja ulkoneva, kun taas naaraiden kloaakki on pienempi ja huomaamattomampi. Lisäksi naaraat voivat näyttää pyöreämmiltä etenkin kantaessaan munia.


Jaa:
Venäjänkilpikonnan hoito-opas: elinympäristö, elinikä, ruokavalio ja muuta
Kuinka kauan leopardigekot elävät ja vinkkejä niiden eliniän pidentämiseen