Venäjänkilpikonnan hoito-opas: elinympäristö, elinikä, ruokavalio ja muuta

Jos etsit lemmikkiä, joka pysyy rinnallasi koko elämäsi ajan, venäjänmaakilpikonna voi olla hyvä valinta. Siitä käytetään myös nimiä afgaaninkilpikonna, Hoven kilpikonna, aasiankilpikonna, nelikyntinen kilpikonna, nelivarpainen kilpikonna ja arokilpikonna. Nimet saattavat liittyä sen ominaisuuksiin ja alkuperään. Venäjänmaakilpikonna on kotoisin Venäjän, Afganistanin, Pakistanin, Iranin ja Kiinan kuivilta aroilta, joilla maaperä on pääasiassa hiekkaista ja kasvillisuutta on niukasti. Se on sitkeä ja voi elää monta vuotta, mutta asianmukainen hoito edistää merkittävästi sen terveyttä ja pitkää ikää. Kokeneen matelijankasvattajan laatima venäjänmaakilpikonnan hoito-opas kertoo kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää sen eliniästä, elinympäristön vaatimuksista ja muusta.

Kuvaus

Venäjänmaakilpikonna eli tieteelliseltä nimeltään Agrionemys horsfieldii tai Testudo horsfieldii on pieni kilpikonnalaji. Sen ruumiin väritys on maanruskea, kilpi melko pyöreä ja oliivinvihreästä ruskehtavaan, ja eturaajat ovat tanakat. Toisin kuin useimmilla tavallisilla viisivarpaisilla kilpikonnilla, venäjänmaakilpikonnalla on kummassakin jalassa neljä varvasta, joiden perusteella sen voi helposti tunnistaa. Luonteeltaan ystävällinen ja utelias venäjänmaakilpikonna nauttii ihmisten seurasta. Se on yleensä aktiivinen päivisin ja etsii ruokaa, paistattelee auringossa sekä tutkii ympäristöään.

AIHEESEEN LIITTYVÄÄ: Lemmikkikilpikonnan hoito-opas

Venäjänmaakilpikonnan elinikä

Jos venäjänmaakilpikonnasta huolehditaan asianmukaisesti ja sen vankeudessa elävä elinympäristö pidetään hyvässä kunnossa, se voi elää helposti yli 40-vuotiaaksi. Yksi matelijafoorumimme jäsen kertoi jopa, että hänen isältään perimänsä kilpikonna on ollut hänellä yli 60 vuotta. Venäjänmaakilpikonnan pitäminen on siis elinikäinen sitoumus. Onneksi niiden hoitaminen on yleensä helpompaa kuin suurempien kilpikonnien, mutta nekin tarvitsevat erityistä hoitoa ja huomiota elinikänsä pidentämiseksi.

Venäjänmaakilpikonnan täysikoko

Venäjänmaakilpikonnat voivat kasvaa enintään 20–25 cm:n pituisiksi, ja naaraat ovat hieman koiraita suurempia. Vaikka ne näyttävät nuorina hyvin pieniltä ja ovat syntyessään noin 2,5 cm:n pituisia, ne saavuttavat yleensä täyden kokonsa 20–30 vuodessa. Naaraat ovat valmiita munimaan, kun niiden pituus on noin 15 cm.

Venäjänmaakilpikonnan elinympäristön järjestäminen

Venäjänmaakilpikonnalle sopivan ja viihtyisän elinympäristön luomiseksi on tärkeää jäljitellä sen luontaisen kuivan pensaikkoalueen lämpimiä ja kuivia olosuhteita. Näin järjestät venäjänmaakilpikonnan elinympäristön.

Aitauksen koko ja tyyppi

Mitä suurempi Venäjänmaakilpikonnan aitaus on, sitä parempi sen hyvinvoinnille. Jokaisella aikuisella kilpikonnalla tulisi olla sisäaitaus, joka on vähintään 4 jalkaa pitkä, 2 jalkaa leveä ja 1 jalka korkea eli metrijärjestelmässä 120 cm x 60 cm x 30 cm. Suosittelen kuitenkin lämpimästi suurempaa aitausta, jossa kilpikonna pääsee tutkimaan ympäristöään, etsimään ravintoa, säätelemään ruumiinlämpöään ja harjoittamaan luontaista käyttäytymistään.

Aitauksen materiaaliksi suositellaan puista kilpikonnapöytää, suurta muoviallasta tai PVC-häkkiä. Lasi-aitauksia ja -terraarioita kannattaa välttää, sillä niissä ei usein ole riittävää ilmanvaihtoa ja sopivan lämpötila- ja kosteuseron ylläpitäminen on vaikeaa, mikä aiheuttaa kilpikonnalle stressiä. Sopivassa ilmastossa myös turvallinen ulkoaitaus voi tietenkin olla erinomainen vaihtoehto.

Lämpötilagradientit

Nisäkkäät, myös ihmiset, ovat tasalämpöisiä ja pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään automaattisesti aineenvaihduntansa avulla. Venäjänmaakilpikonnat ovat sen sijaan vaihtolämpöisiä, joten niiden on siirryttävä eri lämpötila-alueiden välillä ylläpitääkseen ruumiinlämpöään. Siksi aitaukseen on järjestettävä lämpötilagradientti:

• Lämmin alue: 85-90 °F (29-32 °C)
• Viileä alue: 70-75 °F (21-24 °C)
• Lämmittelyalue: 95-100 °F (35-38 °C)
• Yölämpötila: 65-70 °F (18-21 °C)

On suositeltavaa asentaa WiFi-lämpö- ja kosteusmittarit jokaiseen alueeseen, jotta voit seurata milloin tahansa, pysyykö lämpötila sopivalla tasolla. Päivälämpötilan ylläpitämiseen voit käyttää lämpölamppuja, terraariolämmittimiä, lämpökaapeleita tai lämpövyöitä, mutta nämä lämmityslaitteet on kytkettävä lämpötilansäätimiin, kuten INKBIRD ITC-308:een, palovammojen kaltaisten vammojen ehkäisemiseksi.

Ilmankosteus

Venäjänmaakilpikonnat ovat kotoisin kuivilta alueilta, joten niiden elinympäristön ilmankosteuden tulisi olla 30-50 %. Suuri ilmankosteus voi johtaa hengitystieinfektioihin, minkä vuoksi suosittelen käyttämään lämpö- ja kosteusmittaria pelkän lämpömittarin sijaan. INKBIRD ITH-11-B -sarja on erinomainen vaihtoehto. Siihen kuuluu kolme Bluetooth-lämpö- ja kosteusmittaria, jotka voi yhdistää puhelimeen mukana tulevan WiFi-yhdyskäytävän kautta. Lisäksi laitteiden IP65-luokitus tarkoittaa, että ne kestävät erilaisia olosuhteita ja soveltuvat lämpötilan ja ilmankosteuden tehokkaaseen seurantaan.

Ne tarvitsevat kuitenkin kosteita piilopaikkoja - luolan tai laatikon aitauksen sekä lämpimään että viileään osaan. Piilopaikkojen pohjalle kannattaa laittaa kosteaa kuiviketta, kuten rahkasammalta, joka on vaihdettava säännöllisesti homeen välttämiseksi.

Valaistus

Venäjänmaakilpikonnat, kuten kaikki kasvinsyöjäliskot, tarvitsevat päivittäin UVB-valoa D3-vitamiinin muodostamiseen ja kalsiumin imeytymiseen. Tämä auttaa myös ehkäisemään aineenvaihdunnallista luustosairautta (MBD). Jos pidät kilpikonnaa ulkona, keinovalaistusta ei tarvita. Sisätiloissa käytä tehokasta lineaarista T5-loisteputkea ja sijoita se 30–45 cm:n päähän lämmittelypaikasta valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Vaikka valot toimisivat yhä, ne tulee vaihtaa 6–12 kuukauden välein riittävän UVB-säteilyn varmistamiseksi. Luonnollisten vuodenaikojen jäljittelemiseksi pidä valot päällä kesällä 14 tuntia ja talvella 10 tuntia vuorokaudessa. Yöllä valaistusta ei tarvita.

Kasvualusta

Venäjänmaakilpikonnalle sopii parhaiten luonnollinen ja hyvin vettä läpäisevä kasvualusta, joka jäljittelee sen luonnollista elinympäristöä. Hyvä vaihtoehto on kookoskuidun, luomumullan, leikkihiekan ja sypressikatteen seos, jota on noin 10–15 cm:n kerros. Vältä rakeisia kuivikkeita, kuten pelkkää hiekkaa, soraa, pähkinänkuoria tai kissanhiekkaa, sillä kilpikonnat maistelevat mielellään kasvualustaansa ja voivat vahingossa niellä haitallisia hiukkasia.

Ulosteet ja uraatit tulee siivota päivittäin, ja likaantunut kasvualusta on vaihdettava viipymättä. Lisäksi sisätilojen kasvualusta tulee vaihtaa kokonaan 3–6 kuukauden välein sen mukaan, kuinka perusteellisesti siivoat.

Tarvikkeet

Koristeet tekevät venäjänmaakilpikonnan aitauksesta paitsi viihtyisämmän näköisen myös edistävät liikuntaa ja kannustavat lemmikkiäsi luontaiseen käyttäytymiseen. Tässä muutamia tarvikkeita:

• Piilopaikat: Käytä esimerkiksi korkkikaarnan paloja, kiviä tai matelijoiden tunneleita piilopaikkojen tarjoamiseen sekä lämpimälle että viileälle alueelle.
• Vesiastia: Matala ja tukeva keraaminen astia, joka on riittävän suuri ja syvä liottelua varten, suunnilleen kilpikonnan seisomakorkuinen, jotta vesi ulottuu ”kyynärpäihin”. Astian reunan tulee olla tasassa kasvualustan kanssa. Puhdista päivittäin.
• Ruoka-astia: Tasainen ja puhdas alusta, kuten liuskekivi tai laatta, jolle ruoka asetetaan.
• Lämmittelytaso: Lämpölampun alla oleva tasainen kivi tai laatta johtaa lämpöä hyvin.
• Virikkeet: Lisää luonnonmateriaaleja, kuten kiviä, tukkeja ja syötäviä kasveja, joita kilpikonna voi helposti kiipeillä ja tutkia.

Venäjänmaakilpikonnan ruokavalio ja ravitsemus

Venäjänmaakilpikonnat ovat luonnostaan kasvinsyöjiä, eli ne syövät kasveja ja nauttivat päivittäisen ravinnonhakunsa lomassa myös tuoreita tai kuivuneita heiniä, lehtiä, varsia ja kukkia, joita niiden tielle osuu. Ne syövät pääasiassa lehtivihreää ja rikkakasveja, ja rakastavat esimerkiksi voikukanlehtiä yli kaiken.

Varmistaaksesi, että kilpikonna saa oikeanlaista ravintoa, sen ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kuitua mutta vähän proteiinia ja sokeria. Voit monipuolistaa ruokavaliota lisäämällä siihen endiiviä, salaattisikuria, lehtikaalia, sinappikaalia, naattia, sikuria, mulperipuun lehtiä, viiniköynnöksen lehtiä ja muita turvallisia lehtivihanneksia. Lisäksi voit tarjota pilkottua kaktusta, porkkanaa, bataattia, talvikurpitsaa sekä silloin tällöin syötäviä kukkia, kuten hibiskusta, ruusuja ja köynnöskrasseja.

Vältä runsaasti sokeria sisältäviä hedelmiä ja vihanneksia, kuten tomaatteja ja paprikoita. Vältä myös vihanneksia, kuten jäävuorisalaattia, pinaattia ja parsakaalia, jotka voivat häiritä kalsiumin imeytymistä.

Jos venäläiselle maakilpikonnallesi, harkitse D3-vitamiinin lisäämistä sen ruokavalioon. Ripottele lisäksi kalsiumjauhetta sen ruokaan useita kertoja viikossa.

Päivittäisen ja viikoittaisen hoidon tarkistuslista

Säännöllisyys on avain terveysongelmien ehkäisyyn. Käytä tätä tarkistuslistaa venäläisen maakilpikonnasi hoidossa:

Päivittäin:

1. Tarjoa tuoretta ruokaa ja puhdasta vettä.
2. Poista ulosteet ja virtsahapposuolat paikallisesti.
3. Tarkista lämpötilat (paistattelupaikka, lämmin alue ja viileä alue) sekä ilmankosteus.
4. Tarkkaile kilpikonnan käytöstä ja ruokahalua.

Viikoittain:

1. Puhdista terraario perusteellisesti: poista vanha ruoka, jätteet ja selvästi likaantunut pohjamateriaali.
2. Desinfioi vesiastia.
3. Liota kilpikonnaa (2-3 kertaa viikossa).
4. Tarkista kostea piilopaikka ja lisää sinne vettä.

Kuukausittain tai tarpeen mukaan:

1. Vaihda koko pohjamateriaali.
2. Puhdista terraario ja kaikki sen varusteet perusteellisesti.
3. Leikkaa ylikasvanut nokka tai kynnet (eläinlääkärin on usein parasta hoitaa tämä tarkastuskäynnillä).

Käsittely:

Käsittele kilpikonnaa mahdollisimman vähän. Kun käsittely on tarpeen, ole hellävarainen, tue koko vartaloa (myös jalkoja) ja pidä kilpikonna lähellä turvallista alustaa. Ne eivät ole sylilemmikkejä ja stressaantuvat helposti.

Yleisiä terveysongelmia

Oikea ruokinta on paras tapa ehkäistä sairauksia, mutta joskus kilpikonna voi silti sairastua. Seuraavassa on merkkejä siitä, että venäläinen maakilpikonnasi on sairas, sekä vinkkejä sairauksien ehkäisyyn. Jos huomaat oireita, ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jotta kilpikonna saa parasta mahdollista hoitoa.

1. Metabolinen luustosairaus (MBD): Pehmeä, kumimainen tai epämuodostunut kilpi, turvonneet raajat ja vaikeudet kävellä.

Syy: UVB-valolle altistumisen ja/tai ravinnon kalsiumin puute.

Ennaltaehkäisy: Huolehdi asianmukaisesta UVB-valaistuksesta, kalsiumlisästä ja sopivasta ruokavaliosta.

2. Hengitystieinfektiot: Vinkuva hengitys, vuotava nenä, limaa suussa, väsymys ja hengittäminen suu auki.

Syy: Pitkään jatkunut liian matala lämpötila, liiallinen kosteus tai veto.

Ennaltaehkäisy: Pidä lämpötila sopivana ja ilmankosteus matalana (kosteaa piilopaikkaa lukuun ottamatta) ja vältä vetoa.

3. Kilven mätäneminen: Kilvessä on pehmeitä, värjäytyneitä (usein valkoisia, keltaisia tai mustia) ja pahanhajuisia laikkuja.

Syy: Sieni- tai bakteeri-infektio, joka johtuu usein pitkään jatkuneista kosteista ja likaisista olosuhteista tai vammasta.

Ennaltaehkäisy: Pidä alusta puhtaana ja kuivana (kosteaa piilopaikkaa lukuun ottamatta) ja elinympäristö puhtaana. Ehkäise kilven vaurioitumista.

4. Loiset:

Sisäiset loiset: Madot tai alkueläimet aiheuttavat painonlaskua, ripulia ja ruokahaluttomuutta. Ehkäisy: Hanki vankeudessa kasvatettuja kilpikonnia, pidä uudet eläimet karanteenissa ja huolehdi hygieniasta.

Ulkoiset loiset: Iholla tai kilvessä näkyviä punkkeja, usein silmien tai jalkojen ympärillä. Ehkäisy: Karanteeniin uudet eläimet ja tarkasta ne säännöllisesti.

5. Kilven pyramidikasvu: Kilven kilpien epänormaali, pyramidimainen kohoaminen (yleisempää nuorilla kilpikonnilla).

Syy: Perinteisesti yhdistetty alhaiseen ilmankosteuteen ja runsasproteiiniseen ruokavalioon, mutta tutkimusta aiheesta jatketaan.

Ehkäisy: Tarjoa kostea piilopaikka ja vältä ehdottomasti runsasproteiinisia ruokia.

6. Suolistotukos: Ruoansulatuskanavan tukos, joka aiheuttaa apaattisuutta, ruokahaluttomuutta ja ulosteen puuttumista.

Syy: Sopimattoman pohjamateriaalin (kuten hiekan tai soran) tai suurten vierasesineiden nieleminen tai vakava nestehukka.

Ehkäisy: Käytä turvallista ja sulavaa pohjamateriaalia, kylvetä kilpikonnaa säännöllisesti ja ruoki sitä liuskekiven päällä.

Usein kysyttyä

Horrostavatko venäjänmaakilpikonnat?

Kyllä, venäjänmaakilpikonnat vaipuvat luonnossa talvihorrokseen jopa yhdeksäksi kuukaudeksi, yleensä lokakuusta maaliskuuhun. Vankeudessa ne voivat horrostaa 3-12 viikkoa tai olla horrostamatta lainkaan terveydentilasta ja ympäristöolosuhteista riippuen. Vain terveiden kilpikonnien tulisi horrostaa. Sopimattomat olosuhteet, kuten alle 2 °C:n/36 °F:n lämpötila, voivat aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita tai kuoleman.

Kuinka suureksi venäjänmaakilpikonna kasvaa?

Aikuiset ovat yleensä 5–10 tuumaa (13–25 cm) pitkiä kilven mitattuna. Naaraat ovat yleensä suurempia, 6-10 tuumaa, kun taas urosten pituus on keskimäärin noin 5-8 tuumaa. Ne kasvavat melko hitaasti ja saavuttavat täyden kokonsa usein vasta 20-30 vuodessa.

Voinko pitää useita venäjänmaakilpikonnia yhdessä?

Venäjänmaakilpikonnat ovat luonnostaan yksineläjiä eivätkä tarvitse seuraa. Erityisesti aikuiset urokset voivat käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Jos harkitset kahden kilpikonnan pitämistä yhdessä, kannattaa valita pari, jossa on uros ja naaras, jotta konfliktien riski olisi pienempi.

Kuinka kauan venäjänmaakilpikonna voi olla syömättä?

Terveet aikuiset voivat olla syömättä viikkoja talvihorroksen tai kausittaisen horroksen aikana. Aktiivisina aikoina niiden tulisi kuitenkin syödä päivittäin. Jos aikuinen paastoaa pitkään horrosajan ulkopuolella, se voi olla merkki sairaudesta tai stressistä, ja eläinlääkärin on syytä tutkia se.

Mitä venäjänmaakilpikonnat voivat syödä?

Venäjänmaakilpikonnat ovat kasvinsyöjiä, jotka syövät pääasiassa lehtivihanneksia ja rikkaruohoja. Seuraavassa on luettelo ruoista, joita ne voivat ja eivät voi syödä: